Tänään oon saanu jopa jotain merkittävää aikaan; siivosin kämpän makkaria ja vessaa lukuun ottamatta. Ne ja imurointi olis vielä jäljellä. Jotenkin on vaan ollu energiaa, tiiä sitten mistä se johtuu.

Ainiin, kiitokset kommenteista, tarkoituksella oon jättäny vastaamatta kun en tiiä mitä pitäis kirjottaa..

Aamulääkkeet ei enää väsytä niin paljoa, onneks. Mutta täytyy silti kysyy siltä lääkäriltä  toista lääkettä koska olo on kuitenkin tokkurainen ja voimaton melkein koko päivän. Tässä lääketokkurassa on aika mahoton koittaa lähtee mihinkään, kun puhekin vähän sammaltaa ja sillein. Ens perjantaina olis mt-hoitajalle aika. Ja sitä seuraavana perjantaina sille lääkärille.

Yöt vaan on yks kerrallaan karmeempia. Viime yönäkin näin varjoja koko ajan ja tunsin etten oo yksin. Sivusilmällä näin koko ajan jonkun istuvan olohuoneen nurkassa. Pelottavaa. Kultalla on vielä kaks yötä töitä jäljellä. Eilen teki mieli tarttua terään, että olis saanu ajatukset siitä ahdistavasta hahmosta pois. Mutta jotenkin sain estettyy itteeni. Oon jopa tyytyväinen, etten viiltäny. Se pitäis saada loppumaan, mutta se on mahtotonta kun viiltäminen on juomisen kanssa ainoo keinoo helpottaa hetkellisesti tätä oloa. Sitten se vois onnistuu, jos saan sitä jotain ahdistuslääkettä ja ehkä jotain mielialalääkettä? Ei tää pelkkä psykoosi- ja unilääke riitä. Toivottavasti se lääkäri ymmärtää/ottaa mut tosissaan sillon kun meen sinne.

Ajatukset ei meinaa oikein mitenkään kulkea järkevästi. Pelottaa tuleva ilta, kun tulee pimeetä. Se hahmo istuu taas tuolla nurkassa ja varjot liikkuu. Hyvä kun nukkumaan uskaltaa mennä, tosin nyt oon jättäny valon päälle kun oon menny nukkuun.

Laivalle lähetään parin viikon päästä ja kiinnostus on nollissa. Ei mulla ole rahaa lähteä. Silti lähen. Koska mä opin ettei mun tarvi tehä niinkun toiset haluaa? Että mun ei tarvi lähtee jos en halua. Ei tarvi tehä mitään mitä en halua. Se on vaan liian vaikee tajuta, oon liian kiltti ja monta vuotta muuttanu persoonaani niin että miellyttäisin kaikkia. Ja koko ajan koitan miellyttää kaikkia, ei mulla oo omia ajatuksia kohta ollenkaan. Saatika omaa tahtoa. Aina mulle on ihan sama, no jos sä haluut niin mennään vaan, ihan mitä sä haluut yms.

Se on vaan yhen askeleen jäljessä. Se koittaa saada musta taas otteen. Mitä se haluaa? Koittaako se saada mut sekoon lopullisesti, vai haluaako se vaan että kuolen? Se haluaa että mä alan hautoon niitä ajatuksia taas. Se haluaa että mä toteutan sen. Sun pitää suunnitella kaikki tarkkaan, ettei mikään mee pieleen. Niin se sanoo mun pään sisällä. 

Tulee rankka ilta.