Hymyilen. Nauran. Olen normaali. Pääni sisällä kuitenkin kiehuu, oikeasti olo on voimaton, heikko, epätoivoinen.. tekis mieli mennä nukkumaan eikä herätä siitä enää ikinä.

Kaikki vaatii.

Mee töihin, hoida se koulus loppuun, tee tätä tee sitä tuu tänne tekeen se ja toi, sit sinne tekeen noi hommat. Ainiin, ja sit siellä olis vielä ne ja ne, niin joo ja älä unohda tota ja sitä. Käy samalla kaupassa, siivoo, tee ruokaa.

Kukaan ei kysy että jaksanko mä? Kukaan ei oo ees aikoihin kysynyt että mitä mulle kuuluu.

Tässä on tullu ryypättyä taas monta päivää putkeen. Sepramin lopetin viikonloppuna kokonaan. Nukuttua en saa, olo on ihan voimaton. Oon jopa pystyny itkeen. Mikään ei kiinnosta, haluaisin vaan kuolla.

Äiti mä haluun kuolla mä en jaksa enää elää.