Ahdistaa ihan mielettömästi huominen polilla käynti. Mä niin toivon, että saisin kunnon lääkkeet. Joku, mikä estäis psykoosit, ja jotain ahdistukseen ja sit jotain paniikkikohtauksiin. Mielialalla ei oo vitunkaan väliä, kunhan vaan tää sietämätön ahdistus lähtee. Ja psykoosit. Ja olishan se kiva lähteä ulos, ilman että paniikkikohtaus iskee eteisessä. Joskus se lähteminen jää sit siihen.

Tuntuu, et se mun lääkäri ei oo ottanu tosissaan mun psykooseja ja paniikkikohtauksia. Kai se olis jotain määränny ainakin psykooseihin? Varsinkin, kun niitä tulee vaan enemmän ja enemmän. Viime syksynä/talvena se muutaman päivän psykoosi saatto iskee kerran, kaks kuukaudessa. Nyt se on melkein joka viikkoista.. Tätä menoo oon varmaan kohta koko ajan psykoosissa.

No, täytyy toivoo et tää lääkäri, kuka siihen tulee käymään, ymmärtäis paremmin ja saisin oikeesti kunnon lääkityksen, että alkaisin parantua. Parantuminenkin kyllä pelottaa, se normaali maailma on mulle ihan vieras. Mutta en mä halua koko loppuelämää vaan olla kotona pahan olon kanssa. Mut sen tiiän, etten tuu oleen työkykynen vuoden vaihteessa. Tätä menoo, kun en saa ees hoitoo, en lääkkeitä ja meen vaan huonompaan suuntaan koko ajan. Kaikki sanoo, et ei sitä kannata murehtia - meet sitten harjotteluun ja töihin kun oot kunnossa. Mut silti, mä en pysty nieleen sitä et oon saikulla näin pitkään, vaikka kyllä mä sen tiedän ja tajuan etten voi tässä kunnossa töihin mennä.

Mitä mun pitää tehä että saan tarvitsemaani hoitoa? Kuka ottaa vastuun jos mä vaikka psykoosissa tapan jonkun, tai itseni?