Huh, olipas sekava viime postaus. Johtuu siitä että olin psykoosissa, taas. Oli kyl karmiva loppupäivä ja ilta. Jotenkin iltaa kohden ne ajatukset ja äänet alko häviin, mutta silti pieni osa musta luulee vieläkin niinkun eilen. Voiko psykoosi jäädä päälle? Eikai tää muutu skitsofreniaks.. Jostain luin kai, että psykoosi voi hoitamattomana johtaa skitsofreniaan ja et se on psykoosin pahin muoto. En muista luinko vai kuvittelenko taas vaan. No, sama se. Tärkeintä on et ne äänet ja ajatukset hellitti otettaan musta.

Heräsin liian väsyneenä tunti sit ja oon siivonnu vähän. Ei jaksais, mutta aamulla vessaan mennessä aloin itkeen, siitä kun täällä on niin sotkusta. Jotenkin se alko vituttaan niin paljon. Joten pakotin itteni siivoon. Vielä olis vähän jäljellä, mutta mulla on koko päivä aikaa kun kulta tulee illalla vasta kotiin.

Syksy taitaa tehdä tuloaan. Mä tykkään syksystä. Tulee pimeetä aikasin, voi polttaa kynttilöitä.

Jotenkin on ihmeellinen olo. Semmonen turta, voimaton. Ihan kun eilinen olis syöny mun kaikki voimat. Mut ei oo sillein kovin huono, aika tyyni itseasiassa. Pitkästä aikaa. On mukava kuunnella kun sade hakkaa parvekkeen laseihin ja on viilee, ulkoo tulee syksyn tuoksu. Ja lehtiä on pudonnu jo maahan. Sitä vois mennä fiilisteleen tupakan ja kahvin kanssa kohta.

Tällä hetkellä mun olo on jopa melkein hyvä. Enkä tiiä mistä se johtuu, mitään hyvää ei oo tapahtunu.

Silti ei kannata elätellä toiveita, tiiän kyllä että se huononee. Mutta jos nyt saisin luvan nauttia tästä hetkestä? Katellaan sit illalla taas sitä ahdistusta, jooko?