Mul on vähän sanottavaa mun parahin isäni
Olit mulle paras opettaja mut en tiedä miks kävi
Nii kusisest et aloit juomaa mun olo kusinen
En pysty tuomaa enempää sisältöö elämää
Tuntuu et oon menettäny sut melkee kokonaa
En saa irti ees elettä nyt
Kai toivoisit et sun viinan kittaus loppuis
Ja muutenki väärälti kulkeminen rauhottus
Silti toiveet on oikeet ja ne elää mun sisälläni
Itkettää vitusti ku pahaolo isälläni
Pyydät poikaas käymää mut mulla aina kiire
Toivon et suurempi ihme vihdoinki suurempi tuulenvire
Puhaltais elämään ku tuun kuulen siit et
Oot sekoillu taas kerran ja joudun suree kumminki et
Kauanko tää kestää et oo kuitenkaa teräsmies

Enempää ei pysty sanomaan. Rakastan sua aina iskä, vaikka mitä kävis mutta tää on liian raskasta mulle nyt, anteeks etten oo pitäny yhteyttä enkä tuu pitään vähään aikaan.

Tää tilanne on vaan liian kusinen.