Jotenkin maailma on ollu sumuinen keskiviikosta lähtien.. Kaikki tuntuu raskaalta, jo pelkkä ylös nouseminen tai kävely. 

Polilla meni yllättävän hyvin. Lääkäri oli tosi ymmärtäväinen ja mukava. Voi kun se olis mun lääkäri, ei tarttis kattella sitä kusipäätä enää.. Sain psykoosilääkityksen, en muista napin nimeä mutta iltasin sitä otan 2 mg. Ei oo pahemmin tullu mitään sivuvaikutuksia, se väsymys tietty mut se on hyvä kun en saa nukuttua. Ainoo, mikä jäi harmittaan, oli se etten saanu mitään tähän ahdistukseen. Piti mun kyllä pyytää kun se lähti kirjottaan reseptiä, mutten saanu suutani auki.. Meen sinne kahen viikon päästä niin pakko saada suu auki sillon ja pyytää jotain tähän ahdistukseen.

Oon ottanu Ketipinoria nyt aamullakin kun aikasemmin mulle sitä määrättiin tarvittaessa päivällä ahdistukseen. Mut ei se auta. Väsyttää vaan ja tekee olosta ihan voimattoman. Päivät menee torkkuessa ja sumussa. Mä haluan semmosen lääkkeen mikä ei väsytä ja tee oloo tälläseks, että voisin ajatella ees tekeväni jotain muutakin kuin maata sängyssä kotona. 

Puhuttiin myös sairaalajaksosta. Mä pelästyin, että joudun Pitkäniemen sairaalaan mutta ne puhukin vaan päiväsairaalasta. Ne hoitsut siellä on kuulemma erikoistunu tämmösiin syrjäytyneisiin täysnolliin. Joo, jos se tekee mun olon paremmaks niin voin alkaa ravaankin semmosessa, mutta eka mun täytyy saada toimiva lääkitys, joka nostaa mun toimintakyvyn siihen että saan itteni ulos kotoota esimerkiks. Ja toisekseen, mä niille sanoinkin että en pysty kulkemaan julkisilla. Tässä tapauksessa bussilla. Senhän takia mun koulukin jäi, kun en pystyny meneen bussiin. Enkä pysty vieläkään. Paitsi jonkun kanssa, ei-ruuhka-aikana. Joten mut täytyy pumpata täyteen lääkkeitä että voin mennä sinne tai sit mun täytyy kulkee autolla sinne. Äääääh en tiiä. En jaksa nyt miettiä koko osastoa, koska eihän se vielä oo ajankohtasta kun multa evätään kaikki hoito sen vitun-turhan-ahdistavan-paska-vertaitukiryhmän ajaks.

Muuten menee ihan ok. Viiltelinkin tossa keskiviikkona pitkästä aikaa. Tää ahdistus kasvaakasvaakasvaakasvaa vaan entisestään, vaikka vielä hetki sitten luulin että tän enempää ei voi ahdistaa.

Että näin.