Jännittää. Ahdistaa. Rintaa puristaa. Olo on voimaton. Etova olo.

En tiiä enää mistään mitään. Katja kävi kylässä ja puhuttiin töistä ja semmosesta, mua on siitä asti ahdistanut ajatus; vuoden vaihteen jälkeen pitäis olla työkykynen. Tätä menoo mä olen haudassa sillon. Mun tilanne ei oo parantunu - se on vaan menny huonommaks. Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa...

Miten tässä vielä käy?

Jos mä en oo työkykynen vielä sillon, niin kai mä saan saikkua lisää. Mut mä en pysty nieleen sitä. En pysty tätäkään saikkua nieleen. Enkä ylipäätään sitä, etten pärjää normaalissa elämässä. Mä oon liian ylpee, täydellisyyden tavoittelija ja muiden miellyttäjä etten mä vaan pysty oleen sujut tän asian kanssa. Häpeen sitä niin paljon et voisin vaan vajota maan alle!

Tekis mieli vaan riehua, huutaa, itkeä, karjua, hakata seinää, hakata itteensä, ihan mitä vaan että tää mörkö mun sisältä jättäis mut ees hetkeks rauhaan. Edes yks päivä, kun olis kaikki hyvin tai ainakin tuntuis aidosti siltä. Onhan näitä pieniä hyviä ja ihania hetkiä, niinkun eilen aamulla mökillä herättelin kultaa ja se veti mut kainaloonsa ja otti kädestä kiinni. Sillon tunsin etten oo yksin. Miksen aina vois tuntee niin?

Ne häät olis nyt lauantaina. Ahdistaa jo valmiiks mennä sinne, siellä on niin paljon porukkaa enkä tunne niistä moniakaan. Ja muutenkin, ei mua huvittais lähtee kun on noi kepit ja jalka paketissa ja muutenkin niin huono olo ettei vaan jaksais. Mut pakko se on avovaimon velvotteen hoitaa.. Ehkä eniten mua on alkanu ahistaan se, että jos kulta juo liikaa tai se et se löytää sieltä jonkun toisen. Kun enhän mä pysty bilettään samanlailla kun muut, mun pitää istua koko ajan.. Viimeks kun oltiin tän hääparin ja niitten kavereitten kanssa baarissa niin tän morsiamen joku kaveri oli alkanu flirttaileen mun kullalle sillä välin kun olin parin muun kaa tupakalla. Ei se kai siihen mukaan lähteny, mut mua oksetti siltikin ajatus et joku toinen koittaa mun kultaa - TAAS. Jotenkin se on vaan niin saatanan ahdistavaa! Joku helvetin teini-kana-pissaliisa-horo koittaa "jutella" vaikka tietää et se on kihloissa ja et mä oon vielä mukana samassa porukassa.. Hyvää päivää.. Sillonkin teki niin mieli huitasta sitä ämmää sillein ihan pikkasen. Mitä jos siellä häissä tapahtuu jotain samanlaista?

Vittu. Onneks mulla on rahaa sillein et pääsen taksilla kotiin yksin. Jos alkaa vituttaan tai näyttään siltä et kulta juo liikaa. En mä pysty huolehtiin siitä. Enkä tosiaan rupee katteleen jos se pitää hauskaa muitten ämmien kanssa siellä. En tosiaan. Sit varmasti lähen kotiin.

Mua myös pelottaa se, et se jättää mut yksin sinne. Niinkun kaikkialla muuallakin jossa vaan on parempaa seuraa.

Jos joku lukee tätä, se varmaan ajattelee et miks mä oon tommosen kanssa yhessä. Kulta on oikeesti ihana, jos ei lasketa sitä et se petti mua. Se ei vaan ymmärrä masennusta, se ei oo ite kokenu sitä koskaan, eikä se tiedä mitä sen tulis tehdä tai miten sen tulis suhtautua muhun aina eri tilanteissa. Ja kyllä mä sen ymmärrän. Ja yleensä mä tulkitsen sen käytöstä väärin ja suutun turhaan. Ja mä oon niin vainoharhanen ja mustasukkanen, että saatan usein vetää omat johtopäätökset ihan vaan siitä jos joku "turvallinen" (vaikka tää morsian) puhuu ees sille.

Mutta kuitenkin välillä mä mietin, et lähtisin vaan pois, koittaisin alottaa elämän uudelta pohjalta, ettei tässä suhteessa oo järkeä kun mä oon mitä oon, että kulta ansaitsis parempaa ja niin ees päin. Usein mä sitä mietin ja suunnittelen lähtöä, mutta mä oon liian heikko ja rakastunut päästääkseni irti. Mulla ei oo elämässä muuta kun kulta. Mä en pärjäis ilman sitä.

Kulta! Anteeks että oon aina kusipää ja pilaan kaiken. En mä tahallani sitä tee, mä haluaisin olla maailman paras tyttöystävä. Mä haluaisin kelvata sulle tämmösenä. Mä haluaisin että meillä olis kaikki vaan hyvin, eikä mikään tulis meijän väliin enää koskaan. Sä oot se jonka kanssa mä haluan elää ja jakaa loppuelämäni. Sun kanssa mä haluan vielä joskus lapsia. Mä haluan jakaa sun kanssa kaiken. Tukea ja rakastaa ylä- ja alamäissä. Mä haluan että sä olet onnellinen ja teen sun onnen eteen mitä ikinä tarviikaan.

Kuolisin sun vuokses rakas.