Niin. Äiti soitti tänään psykan polille ja koitti saada mulle lääkäriaikaa ens viikolle, et saisin jotain lääkkeitä tähän sietämättömään oloon. Eipä onnistunu, ei. Nyt siis pitäis keskiviikkona mennä sen polin päivystykseen, en ees tiiä miks koska eihän mitkään hoitajat voi määrätä lääkkeitä. No, meen äitin mieliks. Vittu et vituttaa. Heti puhelun jälkeen aloin itkeen, enkä saa tätä loppuun. Pitäiskö vaan hypätä parvekkeelta?

Nyt en saa perua sitä mielenterveyshoitajan aikaa, mikä mun piti perua koska en pääse sinne kun kulta on töissä. Kun se uus lääkäri tulee siihen samaan syssyyn vielä jotain säätään. Sillon kai niitä lääkkeitä saan. En tiiä. En vittu tiiä, enkä edes jaksa välittää enää. Millähän vitulla mä sinne menen? En mä pysty keppien kanssa könyyn, kun on toi kuitenkin sen verran pitkä matka.. Vitunvittu.

Tekis mieli vetää pää täyteen ja unohtaa kaikki. Mutta enpäs juokaan, kun en pääse kauppaan hakeen juotavaa. Pitää äitille soittaa illalla et hehheh, enpäs pääse sinne mt-hoitajalle kun ei ole kyytiä. 

En saanu nukuttua viime yönäkään kunnolla. Ja nyt väsyttää, mutta ei tuu uni vaikka kuinka sängyssä pyöris. Ahdistaa ja turhauttaa niin paljon ettei huvita tehä mitään. Voin jo fyysisestikin pahoin.